Rummut
Mikäli rummuilla ei kappaleessa ole erityisiä soolo-osuuksia tai itse rumpukomppi ei ole aivan poikkeuksellinen, tavallisesti rumpalille riittää, että kappaleen alussa on ilmoitettu kappaleen tyylilaji ja tempo. Kevyen musiikin kappaleissa basso ja rummut muodostavat usein tiiviin kokonaisuuden, joten joitakin kappaleelle olennaisia rytmillisiä seikkoja rumpalin on mahdollista lukea myös bassoviivastolta, mikäli sellainen on nuottiin kirjoitettu. Erityisen selvästi tämä seikka tulee esiin tangokappaleiden nuoteissa, joissa virvelirummun rytmi voidaan yleensä lukea enemmän tai vähemmän suoraan bassoviivastolta. Lisäksi monissa pop- ja rock-kappaleissa on tavallista, että bassorumpu ja bassokitara soittavat samassa rytmissä, joten bassolinjan seuraamisesta voi myös näissä tilanteissa olla rumpalille hyötyä.
Rumpunotaatio
Rumpunotaatio ei edelleenkään ole vakiintunut täysin samanlaiseksi kaikkialla maailmassa. Alla olevassa kuvassa on Pop & Jazz Konsevatoriolla käytetty rumpunotaatiomalli. Suurempiresoluutioinen, pdf-muotoinen versio löytyy tästä.
Jos tilanne sitä vaatii, voidaan rummuille kirjoittaa esimerkkitahti tai useampi kappaleen alkuun omalle viivastolleen (kuva 7). Tällöin viivasto on syytä merkitä selkeästi, esimerkiksi ”drums” sen lisäksi, että käytetään erillistä nuottiavainta, joka ilmaisee, että kyseessä on rummuille tarkoitettu viivasto. Tyylilajimerkinnän lisäksi nuottikuvan oheen voidaan kirjoittaa täsmällisempi sanallinen määritelmä rumpukompista, jota kappaleessa toivotaan soitettavan, esimerkiksi "8-beat, rim", "half-time shuffle" tai "beguine".
Kuva 7. Uloskirjoitettu esimerkkikomppi
Fillit
Rumpalille on tavallista, paitsi hienovaraisesti varioida rumpukomppia kappaleen aikana, myös soittaa rumpukompin sekaan erilaisia improvisoituja täytekuviota, "fillejä". Fillejä soitetaan esimerkiksi neljän tai kahdeksan tahdin välein sekä erityisesti kappaleen eri rakenneosien välillä, tyypillisimmin esimerkiksi siirryttäessä säkeistöstä tai bridgestä kertosäkeeseen. Mikäli rumpufilli halutaan johonkin tiettyyn kohtaan kappaletta, johon rumpali sitä ei välttämättä vaistonvaraisesti soittaisi, voidaan nuottiin merkitä kyseiseen kohtaan "drum fill" tai vastaava selväkielinen merkintä. Lisäksi, jos rumpufillin on oltava aivan tietynlainen, se voidaan kirjoittaa ulos rumpunotaatiolla (kuva 8). Tämä on kuitenkin yleisesti ottaen harvinaista.
Kuva 8. Uloskirjoitettu rumpufilli
Breikit
Kevyen musiikin kappaleissa on usein vajaasta tahdista enimmillään pariin-kolmeen tahtiin kestäviä pysähdyksiä, "breikkejä", joissa rumpukomppi ja usein myös bassolinja katkeaa hetkeksi kokonaan. Tällainen tauko saattaa koskea myös kitaraa ja koskettimia, jolloin nuotissa yleensä on asiasta erillinen maininta. Nämä kohdat merkitään nuottiin sanalla "break" sen sijaan, että käytettäisiin tacet- ja play-merkintöjä, joilla yleensä yksi tai useampi soitin "vaimennetaan" hieman pidemmäksi aikaa. Käytäntöjä on kuitenkin monia, minkä johdosta sekä break-merkintää että tacet-play -sanaparia käytetään joskus samoissa tilanteissa riippuen siitä, kuka nuotin on kirjoittanut. Kuvassa 9 on uloskirjoitettu esimerkki rumpubreikistä.
Kuva 9. Uloskirjoitettu rumpubreikki