Basso
Yleensä basistille merkitään kevyen musiikin nuottiin suhteellisen vähän sanallisia ohjeita verrattuna muihin instrumentteihin, sillä hyvissä nuoteissa on valmiiksi erillinen bassoviivasto, joka sisältää periaatteessa kaiken olennaisen informaation basistille artikulaatio-ohjeineen. Sitä vastoin ei ole lainkaan tavatonta, että basso-osuudet on kirjoitettu koko kappaleen matkalta ulos, etenkin mikäli levyversion bassolinjassa on erityisen paljon tyylinmukaista, oivaltavaa, kappaleen luonteen kannalta tärkeää tai muista syistä erityisen huomionarvoista soitantaa.
Bassolle kirjoitettaessa on ehdottoman tärkeää muistaa oikea oktaaviala. Bassolle nuotit kirjoitetaan oktaavin verran niiden soivaa sävelkorkeutta ylemmäs: bassoviivastolla normaalivireisen basson vapaan E-kielen tuottama sävel, kontra-E, kirjoitetaan ensimmäiselle ala-apuviivalle. Joillakin basisteilla on käytössään myös viisi- tai jopa kuusikielisiä bassoja, jotka laajentavat basson äänialaa tavallisesti puhtaalla kvartilla: viides kieli alaspäin, kuudes kieli puolestaan ylöspäin. Joissain tilanteissa näiden kielten aikaansaamaa äänialan kasvua voidaan tarkoituksella hyödyntää, mutta yleisesti ottaen bassolinjan olisi syytä pysytellä nelikielisen basson äänialan tuntumassa: suurin osa basisteista soittaa nelikielisellä bassolla ja tällöin kontra-E:n alapuolelle kirjoitetut bassolinjat joudutaan nelikielisellä bassolla soittamaan oktaavin ylempää. Tämä taas saattaa syödä kappaleelta "tukevuutta", kun basson alin rekisteri ei ole käytössä. Monet basistit käyttävät myös soitannollisista syistä viisi- tai kuusikielistä bassoa nelikielisen sijasta: asemanvaihdot voivat olla joissain tilanteissa helpompia lisäkielten ansiosta, vaikka pysyttäisiinkin pääasiassa nelikielisen basson äänialan puitteissa.
Mikäli bassolinja on hyvin kaavamainen tai toistuvaan rytmikuvioon eli riffiin perustuva, yleensä riittävät 1-4 tahdin esimerkkibassolinja sekä merkintä "cont. simile" tai pelkästään "simile", jolla kehotetaan jatkamaan samantyylistä kuviota kunnes toisin käsketään (kuva 10). Tällöin bassorivi voidaan tarvittaessa tiputtaa esimerkkitahtien jälkeen pois, etenkin jos on pelko siitä, että nuotista tulee muuten liian pitkä: tarpeettomia bassoviivaston tahteja karsimalla voidaan joissain tilanteissa pienentää nuotin sivumäärää ainakin yhdellä. Mikäli bassorivi jätetään pois ja bassolinjan toivotaan pysyvän kaavamaisena, basisti saa tarvittavan informaation sointumerkeistä. Vaikka bassolinja olisikin kirjoitettu kokonaan ulos, seuraavat monet basistit vähintään "toisella silmällä" yleensä myös sointumerkkejä esimerkiksi irtautuakseen aika ajoin bassoviivaston nuottikuvasta ja maustaakseen soittoa omilla ideoilla.
Kuva 10. Bassoriffi ja "Cont. simile"-merkintä
Bassosoundin suhteen nuotinkirjoittajilla on harvoin erityisvaatimuksia, vaikka harjaantunut kuulija pystyisikin tunnistamaan eri levytyksistä huomattavankin paljon eri soitin-, vahvistin- ja efektivalinnoista johtuvia soundieroja. Joissain tapauksissa, lähinnä rock-kappaleissa, saatetaan joskus käyttää bassossakin säröefektiä, mistä saattaa olla nuotissa maininta. On kuitenkin turvallista olettaa, että basisti ei välttämättä käytä keikoilla vahvistimen lisäksi minkäänlaisia äänenmuokkauslaitteita, joten olennaisinta on kirjoittaa nuottiin tyylinmukainen bassolinja ja luottaa basistin tyylitajuun.