Kirjoitettaessa rytmimusiikkia saadaan nuotista helpommin seurattava, mikäli on mahdollista kirjoittaa kappaleen säkeen alku aina rivin alkuun. Tällöin nuotti yleensä rivittyy muotoon "4 tahtia per rivi" tai "8 tahtia per rivi", ellei kyseessä ole kappale, jonka rakenneosat ovat kestoltaan "poikkeavia". Tasajakoisen (esim. 4/4- ja 2/4-tahtilajiin kirjoitetun) kappaleen nuotissa tahdin puolivälin tulisi aina olla näkyvillä: nuotti tai tauko ei saa "kätkeä" tahdin puoliväliä alleen tai muutoin luettavuus kärsii merkittävästi (kuva 15). Poikkeuksena tästä ovat joissain tapauksissa pitkät synkooppirytmit (kuva 16).
Kuva 15. Tahdin puoliväli
Kuva 16. Synkooppirytmi
Mikäli nuotti on kirjoitettu tietokoneella nuotinkirjoitusohjelmalla, jossa on edes jonkinlaiset sisäänrakennetut soundit, se kannattaa kuunnella läpi: yleensä virheet huomaa nopeasti korvalla, mikäli nuottiin on jostain syystä lipsahtanut esimerkiksi vääriä säveliä. Eräs tehokas tapa on myös laittaa kappaleen levyversio soimaan, lukea juuri kirjoittamaansa nuottia esim. kertausten, maalien, segno- ja coda-hyppyjen osalta. Uusintakierros kannattaa tehdä sointumerkkien ja keskeisimpien melodioiden osalta soittamalla ne läpi ja kuunnellen varmistaa, että ne vastaavat levyversiota.
Nuotin yleisilmettä kannattaa tarkastella kauempaa, jolloin on helpompi arvioida, onko nuotti kirjoitettu liian tiiviiksi tai väljäksi. Hyvä nyrkkisääntö on, että yhdellä sivulla tulisi olla enintään 5-6 kaksoisviivastoa tai karkeasti 10-13 yksittäistä viivastoa. Tätä tiheämmät nuotit näyttävät helposti sekavilta, etenkin jos nuotissa on muutenkin paljon informaatiota: lyriikoita, sointumerkkejä ja esimerkiksi kahden eri instrumentin soitannollisia osioita samalla viivastolla. Mikäli esim. lyriikoita on paljon, jopa neljä kaksoisviivastoa voi olla järkevä yläraja sivua kohden.