Instrumenttien merkintätavat
Johtuen soundien keskeisestä roolista nykyajan kevyessä musiikissa on tärkeää, että kevyen musiikin nuotinkirjoittaja ymmärtää merkitä nuottiin, millä instrumentilla ja millaisella soundilla käytännössä kaikki rumpu- ja basso-osuuksien ulkopuolinen soitettavaksi tarkoitettu materiaali tulkitaan. Tällaista soitettavaa on tyypillisessä kevyen musiikin kappaleessa paljonkin – esimerkiksi sointusäestys, melodiatuplaukset, toistuvat säestyskuviot (riffit), obligatot, lyhyet melodiset ”fillit”, kappaleen alku-, väli- ja loppusoitot sekä soolot – ja käytännössä kaikki nämä ovat usein kahden henkilön, kitaristin ja kosketinsoittajan, vastuulla. Lisäksi nämä kaikki pyritään yleensä kirjoittamaan yhdelle ainoalle diskanttiviivastolle, koska bassoviivasto on ensisijaisesti varattu bassolinjan merkitsemiseen ja yleisesti ottaen pidetään toivottavana sitä, että viivastoja olisi kaikkiaan enintään kaksi.
Selkeintä on merkitä kunkin melodialinjan alkuun sen välittömään läheisyyteen – ympäröivästä materiaalista riippuen joko nuottien yläpuolelle, alapuolelle tai viereen – selväsanaisesti, mitä instrumenttia ja millaista soundia mikäkin tilanne vaatii. Kuvasta 5 käy ilmi, että kahden eri stemman mahduttaminen samalle viivastolle on joissain tapauksissa täysin mahdollista toteuttaa selkeästi ja havainnollisesti. Tässä tilanteessa diskanttiviivaston ylempi stemma (nuotin varret ylöspäin) soitetaan urkusoundilla, kun taas alempi stemma (nuotin varret alaspäin) tulkitaan sähkökitaralla, jossa vielä erityismainintana toivotaan fuzz-tyyppistä särösoundia.
Kuva 5. Esimerkki instrumenttien ja soundien merkitsemisestä
Poikkeustapauksen merkitsemiseen muodostavat useamman kuin kahden viivaston nuotit, joissa jokin tai useampi viivasto on pyhitetty koko kappaleen ajaksi ainoastaan yhden soittimen tai soundin nuotti-informaation merkitsemiseen (kuva 6). Tällöin riittää, että instrumentin tai soundin nimi mainitaan kerran kappaleen alussa viivaston ensimmäisen rivin vasemmalla puolella: soittaja voi luottaa siihen, että kyseisen viivaston sisältö soitetaan kappaleen alusta loppuun samalla soundilla, eikä yllätyksiä ole luvassa. Ainoastaan, jos viivastojen määrä muuttuu kesken kappaleen, tulee ne nimetä uudelleen välittömästi. Selkeyden kannalta bassoviivasto kannattaa pitää aina viivastoista alimmaisena, vaikka viivastojen lukumäärä nuotissa vaihtelisikin kappaleen aikana. Seuraavilla sivuilla käydään läpi eri instrumenttien tyypillisiä merkintätapoja tarkemmin.
Kuva 6. Esimerkki kolmesta viivastosta kevyen musiikin nuotissa